Kuntalaisille kalliiksi tulleet vantaan kaupungin tekemät maanvuokrasopimusket

Olen vertaillut muutamaa Vantaan kaupungin myöntämää maanvuokrasopimusta sekä toimintalupia, joita on myönnetty auliisti rakennusvalvonnan ja kaupunkisuunnittelutoimen puolelta silloinkin, kun laki varsin selvästi edellyttäisi ympäristöpuolen päätöksiä. Vaikka itse istun kaupunkisuunnittelulautakunnassa asioista päättämässä, lisäselvitys on tältä osin varmasti tarpeen.

Ohessa esimerkkejä, jotka ovat kaupungin pieleen menneiden sopimusten vuoksi tulleet vantaalaisille veronmaksajille kalliiksi:

Kaupunki teki maanvuokrasopimuksen autonrenkaita kierrättävän yhtiön kanssa. Yhtiö otti vastaan käytöstä poistettuja renkaita kierrätysmaksua vastaan. Renkaita ja maksuja kertyi. Yhtiö meni konkurssiin ja renkaat jäivät kasalle Hämeenlinnantien varteen sen länsipuolelle kaupungin maalle, joka sijaitsee lähelle nykyistä Kivistön asemaa. Rengaskasa syttyi tai sytytettiin palamaan ja koska kierrätysmaksuja kerännyt yhtiö oli hakeutunut konkurssiin, jouduttiin sammutustyöt sekä jälkien siivous hoitamaan kaupungin toimesta verovaroin. Mihin kierrätysmaksut hävisivät ja mitä tämä tuli kaupungille maksamaan?

Muutama vuosi tämän jälkeen kaupunki vuokrasi maata samasta paikasta betonin kierrätystä varten ja taas uudelle vastaperustetulle yhtiölle. Yhtiö aloitti toiminnan kaupungilta vuokraamallaan alueella, otti vastaan betonia ja keräsi kierrätysmaksuja. Betoni piti murskata ja myydä. Todellisuudessa kuitenkin kävi niin, että betoni jäi kasalle, yhtiö meni konkurssiin eikä rahoja löytynyt mistään. Jälkien siivous oli jälleen kerran kaupungin vastuulla ja verovaroin toteutettuna.

Seuraava tapaus oli mediahuomiotakin saanut dinosauruspuisto. Tässä tapauksessa tehtiin pikavauhtia muutoksia asemakaavaan, jotta uusi vastaperustettu yhtiö toisi alueelle Dinosauruspuiston. Asemakaavaa muokattiin yhtiön etuja noudattaen ja kustannuksia säästämättä. Koko hankkeesta tuli kuitenkin pannukakku, koska lehtitietojen perusteella yhtiön puuhamiehillä ei ollut rahaa. Kaavamuutokset ja muut sopeutustoimet toteutettiin kaikki verovaroin ja tapauksesta syntyi vain kustannuksia. Tällä kertaa siivottavaa ei poikkeuksellisesti jäänyt, kun mitään operatiivista toimintaa ei syntynytkään.

Edelleen seuraava tapaus on kaupungin omistamalle maalle tehty golfrata Petikossa. Asia on saanut laajaa julkisuutta, kun toteuttajat ahnehtivat niin paljon kippausmaksuja, että koko herukkapuro padottiin ja alueelle syntyi valtava tekojärvi. Lain mukaan kaupunki voi myöntää luvan vain 50 000 kuutiolle vuodessa. Lupamenettely kuuluu kaupungin ympäristökeskuksen eli paikallisten ympäristöviranomaisten ja ympäristölautakunnan toimivaltaan. Jos kuutiomäärät kuitenkin ovat suuremmat eli yli 50 000, niin toimivaltainen viranomainen löytyy Aluehallintovirastosta. Petikossa on lehtitietojen mukaan kipattu suuruusluokkana 1,8 miljoonaa kuutiota. Tämä kaikki ilman ympäristövaikutusten arviointia ja ilman ympäristölupamenettelyä. Koska säädettyä menettelytapaa ei ole noudatettu eikä toimivaltaisia viranomaisia ole kytketty hankkeeseen lainkaan, niin totaalisen katastrofaalisen lopputuloksen syy-yhteydet alkavat hahmottua.

Nyt asiasta on tehty valitus ja toimivaltaiset viranomaiset arvioivat tilanteen. Nähtäväksi jää minkälaisia seuraamuksia tapauksen johdosta syntyy.

Toinen mielenkiintoinen asia on minne kippausmaksut ovat hävinneet ja kuka niistä on hyötynyt. Koska aiheesta on nostettu kanne, on mahdollista, että asia selviää ainakin osaksi. On syytä olla huolissaan siitä, että jos alueen kunnostus, vahingonkorvaukset, sakot ja muut taloudelliset seuraamukset ylittävät jäljellä olevien oletettujen kippausmaksutuottojen summan, jää tämäkin sotku maanomistajan eli kaupungin siivottavaksi ja näin ollen verovaroin tehtäväksi.

Summat ovat melko suuria, sillä sellaisen kuorman kippaaminen, joka on suuruudeltaan 15 kuutiota (5-akselinen maansiirtoauto), maksaa maan luokituksen perusteella Vantaalla 42,28 EUR/kuutio (kitkamaat eli hiekkapitoiset) – 126,85 EUR/kuutio (savi, siltti, lieju ja muut maat). Suuri osa kuormista on savea, silttiä tai muuta, eli sitä kallista tavaraa. Kitkamaat on helppo hyödyntää rakennuskohteessa. Niitä tuodaan maankaatopaikalle vain jos niille ei löydy muuta käyttöä. Kippausmaksut on otettu Vantaan kaupungin omalta hintalistalta.

 

Jos keskihinnaksi arvioisi esimerkiksi 100,- EUR ja kuutioita on 1 800 000, niin saadaan seuraava yhtälö:

 

1 800 000 / 15 = 120 000 kuormaa

 

120 000 X 100,- = 12 000 000 EUR.

 

120 000 X 42,28 = 5 073 600,- EUR (minimisumma)

 

120 000 X 126,85 = 15 222 000 EUR (maximisumma)

 

Näillä kuvatuilla tapahtumaketjuilla on muutamia yhteneviä piirteitä. Kaupunki hoitaa vastuullisena maanomistajana jälkisiivouksen ja turhia kysymyksiä ei esitetä. Onko tässä kaikki tapaukset vai onko niitä vielä lisää? Paljonko kaupungille on koitunut näistä tappiota?

Herää tietenkin kysymys, miksi kaupunki on toiminut näin ja missä rahat ovat nyt?

 

Otso Kivimäki

Kokoomuksen valtuustoryhmän jäsen

Vantaan kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu